14/10/2014

Nilkka 2

Toinen viikko

Maanantai

Toinen viikko alkoi hieman uneliaana, koska alla oli raskas viikonloppu Seinäjoella pesäpallon parissa ja pitkät matkat sekä kevyt syöminen ottavat veronsa. Lyhyt kertaus edellisen kouluviikon hommista oli hyvä ja oppi mennyt mukavasti perille. Uutta asiaa lähdettin puskemaan syventämällä tietoa jalkaholveista ja niiden passiivisista ja aktiivisista tukirakenteista. Uutta ja tärkeää asiaa oli se, että holvien korkeutta tärkeämpää on sen vapaa toiminta. Toiminnan sotkeminen esimerkiksi tukipohjallisin ja pronaatiotuin on siis huono juttu.

Jalkaholvin lässähtäminen johtuu liikevirheestä ja mahdollisista liikerajoituksista ylempänä ja on toiminnallisesti korjattavissa. Nuorena suurissä määrissä tehdyt ponnistus- ja loikkaharjoitukset ovat saattaneet muuttaa ensimmäisen jalkapöydänluun tyvinivelen rakennetta enemmän pallomaiseksi johtaen sisemmän pitkittäisen jalkaholvin laskeutumiseen ja samalla altistaa rasitusmurtumille. Myös osteoporoosi, reuma ja diabetes ovat kantajillaan usein holvin laskeutumisen taustalla.

Plantaariaponeuroosi eli kantakalvo ja sen ongelmat ovat monille tuttuja ainakin kuulopuheista. Yleensä puhutaan plantaarifaskiitista, koska lääkärikunta kirjoittaa mieluummin faskiitti kuin aponeuriitti. Faskia ja aponeuroosi on kuitenkin hieman eri juttuja jalkapohjassa siten, että faskiat ympäröivät lihaksia ja aponeuroosi on itsenäinen tukikalvorakenne. Ymmärrän kuitenkin mitä kohtaa tulet vastaanotolle valittamaan, kun puhut plantaarifaskiitista.

Mielenkiintoiseksi homman tekee kantaluun alapuolen kivuissa kuitenkin se, että nämä voivat syntyä monesta eri lähteestä samaan kohtaan ja oireilla lähes identtisesti. Se mitä yleensä syytetään on edellä mainittu plantaarifaskiitti, eli plantaariaponeuroosin lähtökohdan ärsyyntyminen tulehdukseen asti. Samaan kohtaan tulee kipuoireita yleensä myös subtalaarinivelen eli telaluun ja kantaluun välisen nivelen lukkiumisesta. Tibialishermon medaalinen haara voi joutua pinteeseen ja tehdä oireen juuri samaan kohtaan. Jalkapohjan iskunvaimentimena toimiva rasvapatja repeää samasta kohdasta jos on revetäkseen. Myös luupiikit tapaavat syntyä juuri tähän kohtaan. Tutuksi tuli näiden vaivojen erottaminen toisistaan.

Tiistai

Edellämainituista luupiikeistä opittiin paljon ja seuraavassa tärkeimmät. Jokaista luuta ympäröi periosteumiksi kutsuttu luukalvo, johon lihasten jänteet ja muut rakenteet kiinnittyvät. Toistuva nykivä rasitus tai hetkellinen voimakkampi repiminen irroittaa periosteumin luusta. Luupiikiksi muodostuva kalkkikertymä alkaa nesteenä kyseisessä kohdassa. Neste pääsee kierron mukana pois ja jos kyseinen kohta rauhoitetaan kivun alkaessa ei luupiikkiä ehdi muodostumaan. Jos taas rasitusta jatketaan nesteen muodostuminen on jatkuvaa, kalkki jää kyseiseen kohtaan ja muodostaa ajan kanssa mahdollisesti oireilevan piikin. Luupiikit ovat yleisempiä kuin luullaan, koska vain noin kolme prosenttia piikeistä oirehtii. Oirehtivan luupiikin ympärillä on aina turvotusneste, joka näkyy ultraäänikuvassa, mutta ei röntgenissä. Tästä syystä röntgenissä näkyviä luupiikkejä syytetään usein turhaan.

Plantaariaponeuroosi voi kärsiä myös fibomatoosista, jolloin kantakalvoon kasvaa tiiviitä sidekudoksisia liikakasvuja ja se paksuuntuu sekä lyhenee. Fibromatoosin syytä ei ainakaan vielä ole tullut vastaan. Oireena jalkaholvi nousee korkeammaksi ja subtalaarinivelen sekä vene- ja kuutioluun toiminta häiriintyy. Huonosti toimivana nämä nivelet tekevät akillesjänteen elämästä epäkiitollista ja saattavat jopa olla rispaantumisen sekä paksuuntumisen taustalla. Plantaariaponeuroosi voi tehdä myös kireitä juosteita tietyn varpaan kohdalle. Venyttely on hyvä hoito ja Grastonraudoilla on kätevä pyyhkiä aponeuroosiin syntyneet arpikiinnikkeet ja kireydet pois. Hackmanin veitsen kahva ajaa saman asian ja säästää satoja euroja.

Keskiviikko

Ensimmäisen metatarsaalin tyvinivelen kokema rasitus on varpaista suurin. Kävelyn ja juoksun se kestää yleensä hyvin, mutta ponnistuksissa ongelmia saattaa syntyä. Myös synnynnäiset ongelmat ovat verrattain yleisiä. Kaikkia varpaiden niveliä tukee sivuilta kollateraaliligamentit, jotka tyvinivelissä lähtevät keskeltä nivelpinnan kaarta ja sallii varpaan liikkeet noin 90 astetta ylös ja alas. Etummaisten nivelien kollateraalit lähtevät hieman alempaa ja kiristyvät aiemmin, jolloin liike ylöspäin rajoittuu. Yksilölliset vaihtelut ovat suuria näissä nivelissä ja usein distaalisimmat eli viimeiset varpaan nivelet taittuvat vain ylöspäin.

Rasitusmurtumat ovat suhteellisen yleisiä, mutta vaativat taustalle sekä vahvan urheilutaustan ja tietyn määrän tyhmyyttä. Satunnaiselle lenkkeilijälle ei rasitusmurtumia yleensä synny ilman vakavia liikehäiriöitä muualla jalkaterässä ja yleensä nämä ovat myös taustalla urheilijoilla. Rasitusmurtumat aloittavat oireilun pikkuhiljaa ja pahentuvat ajan kanssa. Viides eli uloin jalkapöydänluu tyvestään on yleinen, samoin toinen jalkapöydänluu. Toisen jalkapöydänluun altistaa rasitusmurtumille luonnostaan liikkumaton tyvinivel. Navicularen eli veneluun rasitusmurtumat ovat harvinaisia ja yksin urheilijoiden ongelma. Viidennen metatarstaalin avulsio- eli jänteen kiinnityskohdan murtumat on erotettava rasitusmurtumista. Yleisesti röntgenkuvissa näkyväksi ehtineet rasitusmurtumat vaativat kuntoutuakseen 2-4 kuukautta. Naviculare ottaa vielä enemmän aikaa korjautumiseen ja tyypillinen paranemisennuste on 3-6kk.