23/09/2014

Nilkka

Ensimmäinen viikko

Tiistai

Pitkään odotettu ja alunperin päämääränä ollut opiskelu alkoi heti toisen koulupäivänä aamulla klo 8. Ihmiskehoon tutustuminen aloitetaan nilkasta, jatketaan polven ja lonkan kautta olkapäähän ja käsivarteen. Ranteen jälkeen palataan lantioon ja selkärankaan, joka käydään läpi lantiosta kohti kalloa.

Jotta loput neljästä vuodesta tuntuisi helpolta, me aloitimme tämän matkan vaikeimmasta eli nilkasta. Ensimmäisen päivän aiheena oli talocruraali- eli ylempi nilkkanivel. Ei tässä vielä mitään, ihan mukava sarana se on ja pääsee vähän kiertymäänkin. Säären luiden alapäiden muodostamassa haarukassa on siis telaluu. Tästä nivelestä tulee valtaosa jalkaterän koukistuksista. Nilkassa ei siis ole ojennusta ja koukistusta, vaan kaksi koukistusta – plantaari- ja dorsaalifleksio. Vapaana tähän niveleen saa houkuteltua liikettä myös eteen ja taaksepäin sekä kallistukset molemmille sivuille.

Liikkeiden jälkeen tutustuimme niitä rajoittaviin ja pakettia kasassa pitäviin nivelsiteisiin. Nilkan ulkosyrjän nivelsiteet on ne yleisimmät mielensäpahoittajat, jotka meistä jokainen on jossain vaiheessa vähintään venäyttänyt. Näiden lateraalisten, ulkosyrjäisten, nivelsiteiden kunnon tutkimiseen käytettävät testit käytiin läpi ja harjoiteltiin. Sisäsyrjällä on puolestaan ligamenttiosasto niin vahvaa, että useimmiten sisäkehränen antaa periksi ennen nivelsiteitä.

Nilkan nivelsidevammat syntyvät ilman ulkopuolista väkivaltaa lähes poikkeuksetta nilkan ollessa passiivisessa tilassa. Telaluun nivelpinta on päältäpäin katsoessa kiilamainen etureunaa kohti leventyen. Tämä tarkoittaa sitä, että nivelessä ei ole plantaarifleksiossa juurikaan tukea nivelestä itsestään. Dorsifleksiossa, eli siinä minkä miellät nilkan koukistukseksi, etureunastaan levempi nivelpinta kampeaa kehräsiä ulospäin ja nivel on tukevampi. Myös nilkkaa tukevat lihakset oppivat tekemään töitä tässä asennossa ja nilkan ojentuessa tuki heikkenee. Tästä syystä korkokengillä on niin helppo taittaa nilkkansa ja vahvasti pehmustetut juoksukengät altistavat myös nyrjähdyksille jo pienillä sivuttaisliikkeillä.

Keskiviikko

Päivän epistolana on alempi nilkkanivel, joka tunnetaan myös nimellä subtalaarinivel. Kantaluun ja telaluun välissä on kolme nivelpintaa ja liikettä ei ole ollenkaan niin urheasti kuin ylemmässä nivelessä. Nämä liikkeet vähäisyydestään huolimatta ovat erinomaisen tärkeitä askellettaessa. Riippuen siitä kummalla jalkaterän syrjällä askellat, kantaluu hieman kääntyy eri asentoon ja samalla nivelsiteet siirtävät edessä olevat vene- ja kuutioluut asentoon, joka parhaiten kantaa ponnistusvaiheen painon kantaluun ja telaluun kautta sääreen.

Osa tätä niveltä tukevista nivelsiteistä tukevat samalla ylempää nilkkaniveltä. Samoin tätä kokonaisuutta tukevat lihakset lähtevät säärestä ja kiinnittyvät joko kantaluuhun (akillesjänne) tai kantaluun etupuolella oleviin pienempiin luihin näiden alapuolelle. Näin paketti pysyy kasassa askelten melskeessä ja on lähes erinomaisesti hallittavissa pelkkien lihasten aktiivisella tuella.

Jalkaterän luiden välissä on pituussuuntainen linja, joka pääsee liikkumaan hieman kun ottaa kantapäästä kiinni ja painaa ukkovarpaan tyvestä kohti nilkkaa. Ei paljon, mutta vähän ja taas tärkeä pieni liike. Jalkapöydänluista yksi ei liiku ja jalkaterän liikesuunnat määritellään tähän metatarsaaliin nähden. Sisäreunalta laskien toinen metatarsaali on tämä vekkuli. Jotenkin sitä aina on mieltänyt kaikkien jalkapöydänluiden antavan edes vähän myöten varpaita nostaessa tai suoraan eteenpäin askeltaessa, mutta väärä on mielikuva ollut.

Toinen nilkkaviikko.